ONNELLISUUTTA ELÄMÄÄN, LAULAEN
Onnellisuutta elämään, laulaen
Laulaminen ja tunnit Iran studiolla, siinäpä kaksi asiaa, jotka aidosti lisäävät hyvää oloa ja onnellisuutta elämääni. Onnellisuus on minulle iso sana. Ja mikä ihana sattuma, että Iran opettajakseni löysin.
Nuorelta iältä löytyy musiikkiluokkaa ja pianon soittoa kymmenen vuotta. Tuolloin luotiin varmasti jonkinlaista pohjaa, mutta isompi into jäi kuitenkin syttymättä. Joskus parikymppisenä musiikki alkoi taas kutkutella, lähinnä mietin soittamisen aktivointia. Se kuitenkin jäi, kunnes yli 30-vuotiaana tartuin toimeen ja ilmoittauduin työväenopiston yksinlauluryhmään.
Vuoden jälkeen päädyin seuraamaan kurssin opettajaa Pohjois-Helsingin musiikkiopistoon, jossa vierähtikin vuosia (Kiitos Lasse!). Siihen rinnalle löysin Four Hats -lauluyhtyeen ja yhteisen tekemisen ilon. Pääsin myös esiintymisen makuun. Aikansa kutakin, ja huomasin taas olevani etsikkovaiheessa. Selvää kuitenkin oli, että musiikkimatkani jatkuu.
Eräänä keväisenä päivänä kiirehdin Runeberginkatua töiden jälkeen. Numeron 33 kohdalla satuin vilkaisemaan oikealle. Jalkojen liikkeen jatkuessa havahduin miettimään, että mitäs siinä liiketilan ikkunassa mahtoikaan lukea.
Illemmalla kotona goolasin ja löysin tiedon Ira Kaspi Laulustudiosta. Siitä melkein samantien taisin laittaa Iralle viestin. Jo ensikohtaamisesta tuli olo, että tässä on jotakin minulle sopivaa. Jotakin tarkoitettua.
Tekniikkaa, kiehtova Estill-laulumalli, kyllä. Mutta myös tai ennen kaikkea minä itse. Sen itselle omimman musiikkityylin etsintää. (Viimeaikoina olen palannut Heikki Sarmannon sävellysten äärelle. Sarmannon melodioita ei voi ainakaan tylsiksi sanoa – vähän haastavaa, mutta minulle ennen kaikkea mielenkiintoista, elämään herättävää.)
Vähän hulluttelua, hupsuttelua, heittäytymistä. Oppimista, onnistumisia, palautetta. Läsnäoloa. Nähdyksi ja kuulluksi tulemista – niin itselle kuin muillekin. Tätä kaikkea yhteiset vuodet Iran kanssa ovat minulle antaneet.
Laulutunnit voivat olla mukava harrastus tai jotakin tavoitteellisempaa. Myös aikaa itselle. Hyvä nollaus vaikka työpäivän jälkeen. Hetki, jolloin keskityn ja unohdan hetkeksi muun elämän ja sen mahdolliset murheet. Myös fyysinen kokemus. Tunnin jälkeen voin kokea oloni kevyeksi, rentoutuneeksi ja palautuneeksi. (Iran studiolla myös karvakaverit Lucky ja Helmi ovat olleet minulle tärkeitä <3)
Oman näköinen ja kokoinen, isokin. Sitä saan laulaessa olla. Ottaa tarvitsemani tilan, ehkä jopa loistaa. Olla ihan oma itseni tai ottaa kappaleen mukaisen roolin. Olla luova. Ehkä vielä esiintyjäkin. Musiikkimatkani varmasti jatkuu. Oletko sinä löytänyt laulun ilon?
