Onpa jännittävää aloittaa jotain ihan alusta. Kun minulle ehdotettiin bloggariksi ryhtymistä oli ensireaktioni – ei kai nyt sentään. Mistä ja miksi kirjoittaisin? Asia jäi kuitenkin kytemään ja hyvä niin. Tulen täällä blogissani käsittelemään laulua ja omia intohimojani kokkaamista ja purjehdusta. Tulen myös nostamaan lauluoppilaitani kuukausittain, jossa he saavat kertoa omaa tarinaansa. Haluan kuitenkin tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani kertoa hieman omia kuulumisiani.
Elän parhaillaan ajanjaksoa, jossa moni asia uusiutuu tai voisi kenties paremminkin sanoa muuttaa muotoaan. Muutos tuntuu jännittävältä ja virkistävältä. Koen, että kaikki tähän mennessä tehty on toiminut valmistavana ja opettavaisena matkaa varten, jolle nyt olen astumassa. Huomaan, että olen tehnyt tätä matkaa jo pitkään osittain tietoisesti, osittain sattumien kautta ja osittain intuitiooni luottaen. Olen aina ollut herkkä aistimaan asioita ja olen enenevässä määrin oppinut luottamaan sisäiseen ääneeni. Paradoksaalisesti onkin jännää, että ensilevyni nimi olikin juuri `Inner Voices`.
Laulustudioni koki vuodenvaihteessa murron Merihaassa ja sen myötä vahvistui jo jonkin aikaa kytenyt ajatus siirtää toimintani lähemmäs keskustaa. Minut ikäänkuin bongattiin uuteen tilaani Töölöseen. Tunsin heti olevani kotona. Myös oppilailtani saama palaute oli valtavan positiivista. On ihanaa olla ytimessä ja tuntea elämän syke ympäröivissä kortteleissa. Miten monta tarinaa mahtuukaan näille kaduille, kujille ja rakennuksiin. On myös hauska huomata, että jo lyhyen ajan jälkeen saan kuulla, miten näyteikkunani herättää huomiota ja houkuttelee uusia ihmisiä hakeutumaan laulutunneille. Paradoksaalisesti juuri näillä kulmilla vanhempani ovat nuorena asuneet toisistaan tietämättä – todennäköisesti leikkien samoja leikkejä samoilla pihoilla. Nyt kun ikä painaa heitä, myös oma kiinnostukseni juuriani kohtaan kasvaa ja sen myötä myös tietoisuus siitä kuka minä oikein olen ja mitä haluan elämälläni tehdä – mikä on tärkeää ja mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi.
Aloin enenevässä määrin tuntea, että juuri tätä haluan tehdä ja samalla rakentaa ja kehittää omaa laulustudiotani eteenpäin. Päädyin siis lähes 20 vuoden jälkeen irtisanoutumaan opetuspaikastani Sibelius-Akatemiasta. Päätös ei ollut hetken mielijohde vaan pidemmän harkinnan tulos. Olen saanut työskennellä Suomen arvostetuimmassa opinahjossa ja seurata lukuisten huippulahjakkaiden nuorten kehitystä ja valmistumista musiikin ammattilaisiksi. Vuodet Sibelius-Akatemiassa yhtälailla kuin aikoinaan RytmiOmena musiikkikoulun johtaminen ovat opettaneet minua korvaamattoman paljon ja valmistaneet minua tähän hetkeen. Olen toiminut yrittäjänä lähes 20 vuotta. Nyt olen kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni täyspäiväinen yrittäjä.
Odotan jännityksellä ja innolla kaikkea tulevaa. Tässä vaiheessa horisontissa siintää kuitenkin pääasiassa haaveet kesän purjehduksista, joihin myös te pääsette kurkistamaan blogiani seuraamalla. Tällä hetkellä valmistuaudutaan siis uuteen purhehduskauteen. Haaveilen kesän tiistaikisoista eli ´tiistiksistä` sekä purjehdusreissuista saaristomerelle ja Ruotsiin. Tunsin suurta iloa rätti kädessä puunatessani Cosa Nostran kylkiä. Purkkari on jälleen päässyt luonnolliseen elementtiinsä eli meren syleiltäväksi. Meri on on myös minun elementtini. Sinne kaipaan ja siellä tunnen olevani rauhassa ja vapaa. Eiköhän matkoilta ilmesty myös muutama kesäresepti kokeiltavaksenne.
Kesäkuun oppilastarinan kertoo laulaja-lauluntekijä-
Rakkauden Valoa ja Laulun Iloa, Ira