Pari syksyn aikana vastaantullutta mietelausetta on erityisesti kolahtaneet. Ne menivät jotakuinkin näin:
´Jos odottaa muutosta tekemättä mitään on kuin istuisi lentokentällä odottamassa laivaa`
´Yrittäjä laittaa haaveilun jälkeen haalarit päällensä ja ryhtyy hommiin`
Kumpikaan ei varmaan ihan sanatarkasti mennyt juuri noin, mutta ajatukset tulevat varmasti esiin. Mikään ei todellakaan koskaan muutu, jos ei ole valmis itse tekemään niitä muutoksia. Jopa hyvän tuurinkin takana on yleensä valtavan paljon yritystä.
Entäpä haaveilu - onko se vain hukkaan heitettyä aikaa? En missään nimessä usko niin. Haaveilu on kaiken pohja. Kun haaveilee, tartuu asioihin, jotka innostavat ja inspiroivat. Kun tartuu tällaisiin asioihin eivät haasteetkaan heti lannista, koska kulkee kohti jotain päämäärää, jonka haluaa saavuttaa ja joka antaa iloa. Toisaalta, jos asiat jäättää vain haaveiden tasolle niin eiväthän ne toteudu. Jotkut haaveet on tarkoitettu toteutuviksi, jotkut haaveet lopahtavat ja jotkut muuttavat muotoaan. Ne tärkeimmät kyllä tunnistaa ja niitä kohti on varmaan ihan hyvä mennä.
Italia laulaen
Keväällä 2020 totetuu yksi haave kun Ira Kaspi LauluStudio toteuttaa lauluretriitin Italiaan. Haave alkoi syntyä noin vuosi sitten. Haave alkoi muotoutua kesällä. Syksyllä laitoin mainoksiin `tiiserin` ITALIA LAULAEN TOUKOKUUSSA 2020 - aistien sinfonia. Seurasin ahkerasti lehtien julkaisemia ryhmämatkoja ja useita toimijoita, joiden matkat ovat herättäneet minussa intohimoa ja innostusta. Taustallani on myös matkailualan kokemusta, jolloin rakensin ryhmämatkapaketteja Viking Linen palveluksessa. Siinä se taas nähdään - kaikesta on aina iloa ja apua. Eteen tulivat kysymykset: missä - yksin vai matkailutoimijan kautta - millaisessa miljöössä?
Paikka-ajatukseni kurssille olivat olleet pääasiassa: Toscana, Amalfi, Liguria ..tai joku muu. Olin varannut matkan poikieni kanssa Italiaan, jossa halusin lomailla perheeni kanssa rankan työputken jälkeen. Roomassa menin poikani kanssa tervehtimään ystävääni taidemaalari Hannu Palosuota. Samalla kun istuimme hänen ateljeessaan nauttimassa lasilliset kylmää valkoviiniä ihaillen hänen upeita töitään kerroin hänelle suunnitelmastani. Hannu ehdotti, että ottaisin yhteyttä henkilöön, joka hoitaa hieman Rooman ulkopuolella sijaitsevan linnan varauksia. Lupasin tehdä näin. Kotiinpalattuani tiesin etten lähtisi toteuttamaan matkaa ilman matkanjärjestäjää. Otin yhteyttä linnan yhteyshenkilöön, joka ohjasi minut heille useita matkoja paketoineelle matkanjärjestäjälle. Sitten asiat menivätkin kuin tanssi. Nyt minulla oli paikka ja matkanjärjestäjä, jonka avustuksella sain toteutettua oheisjärjestelyt: varaukset, majoitukset, kuljetukset, ateriat, retket. Koen, että tuotteeni on juuri oikeannäköinen, oikeassa paikassa ja oikeanlainen. Tiiserini: Italia Laulaen toukokuussa 2020 - aistien sinfonia. Sehän on ihan HAAVEENI NÄKÖINEN!
Italian lomamatka
Matkamme Italiaan osui juuri oikeaan rakoon. Ensinnäkin oli ihana saada viettää aikaa poikieni kanssa. Olemme matkustaneet paljon Italiassa. Joku sinne aina houkuttaa. Tunnelma, tuoksut, maut, värit, äänet. Aktiiville ja innostuneelle harrastajakokille on Italia äärettömän palkitseva kohde. Suurimman osan matkastani söin vain kasvispohjaista ruokaa. En edes ajatellut koko asiaa - huomasin sen vain yhtäkkiä. Totesimme vanhemman poikani kanssa, että voisimme loppuelämämme syödä vain Focaccia al Pomodoroja (tomaattileipiä). Kun tomaattikuutioihin sekoittaa hieman oliiviöljyä, valkosipulia, basilikaa ja suolaa ja asettaa paahdetun leipäpalasen päälle ei muuta tarvitse. Äärettömän mutkatonta ja yksinkertaista talonpoikaisruokaa, mutta niin herkullista. No maistuuhan toki tämän kanssa lasillinen paikallista talon punaviiniä.
Vietimme kolme ensimmäistä päivää vanhemman poikani kanssa Roomassa. Näimme valtavasti. Nähtävyyksiin kuuluivat luonnollisesti: Pantheon, Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Colosseum, Vittorio Emanuelen muistomerkki, Chiesa Nuovo ja moni muu kohde. Pizzaa söimme Trasteveressä, johon jostain syystä olen kovin tykästynyt. Asuimme Vatikaanin nurkilla ja saimme herätä Pyhän Pietarin kirkonkellojen soimiseen. Italiainen kahvihetki on mielestäni pyhä. Mikään ei ole niin ihanaa kuin Italialainen kahvi. Aamuhetki kahvilassa espresso tai capucchino edessä ja mahdollisesti conrnetto huulilla seuraten päivän käynnistymistä vilkkaassa katuelämässä on kuin seuraisi elokuvakohtausta elävästä elämästä.
Sitten koitti aika jatkaa matkaa. Lähdimme junalla kohti Napolia, jonne saimme seuraksemme nuoremman poikani. Poikieni mielestä matkan yksi kohokohdista oli Napolissa syöty Napolilainen pizza. Emme nähneet kovin paljon Napolia, koska suuntasimme Amalfille, jossa vietimme seuraavat kolme päivää. Tarkoitus oli vain viettää aikaa yhdessä, rentoutua, jutella ja kokata yhdessä - yhteinen harrastuksemme. Näin teimmekin ja tämä aika oli valtavan arvokasta. Edessä aukeava meri, vuorenrinteille rakennetut kylät - henkeäsalpaavan kauniit maisemat kutsuvat varmasti luokseen uudelleen. Kävimme kuitenkin yhdellä päiväretkelläkin. Päädyimme hiukan vahingossa Sorrentoon vaikka tarjoituksemme oli käväistä kaupassa lähikylässä. Sorrento osottautui valtavan viehättäväksi ja kauniiksi paikaksi eikä tämä vahinko lainkaan haitannut. Harmistuksekseni jäi tällä reissulla näkemättä Positano - vaikka se oli listan kärjessä. Ei pelkästään paikan takia vaan erityisesti sen takia, että olisin halunut käydä siellä tervehtimässä rakkaita ihmisiä. Tämä asia tulee toivottavasti korjattua nopeammin kuin uskallan toivoakaan.
Ira Kaspi LauluStudiolla kuhinaa
Syksy laulustudiolla on ollut minulle varsin mielenkiintoinen. Olen valtavan kiitollinen studiotilastani Töölössä. On ihana tuntea olevansa keskiössä ja kuitenkin jotenkin rauhassa. Töölö on ihana kaupunginosa. Studio on kävelyetäisyydellä kodistani ja salillekin on kävelyetäisyys. Pyhä kolminaisuuteni. Yksilötuntien lisäksi syksyyn on kuulunut monta hienoa projektia. Minulla oli suuri ilo ja kunnia toimia yhtenä luennoitsijana kansainvälisessä jazzlaulukonferenssissa IJVC (Internationa Jazz Voice Conference), joka järjestettiin Musiikkitalossa, Helsingissä lokakuun alussa. Aiheeni oli Estill laulunopetusmallin hyödyntäminen jazzlaulussa. Oli hienoa jälkeenpäin osallistua useaan keskusteluun aiheesta samoin kuin oli äärettömän palkitsevaa kuunnella ja seurata sitä valtaa tietotaitoa, osaamista ja intohimoa, mitä korkeatasoinen konferenssi tarjosi viikonlopun aikana.
LauluStudioni järjesti syyslomaviikolla koko viikon mittaisen tapahtumaviikon. Viikon aikana kuultiin 20 luentoa eri lauluun- ja hyvinvointiin liittyvistä aiheista. 140 vierailua ja 8 luennoitsijaa toivat ajatuksia, osaamistaan ja loivat keskustelufoorumin, joissa pohdittiin mm. opiskelumahdollisuuksia, laulutekniikkaa, ilmaisua, jaksamista, hengitysta ja paljon paljon muuta. Tapahtumaviikko sai valtavan hyvää palautetta ja viikko on jo ruksattu kalenteriin tulevalle syksylle.
Estill koulutusta
Estilll Introja on ilokseni kyselty useaan paikkaan ja syksyllä vierailenkin vielä pitämässä introja mm. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, Helsingin Metropoliassa ja Porvoossa.
Keikkoja
Oma keikkakalenterinikin täyttyy sopivasti. Marraskuussa on ilokseni mm. pari Kotirintaman Naiset esitystä Helsingissä. Estiinnymme myös pitkäaikaisen soittokaverini Peter Engbergin kanssa yhdessä - tällä kertaa tosin yksityistilaisuudessa, mutta toivottavasti pian myös julkisella keikalla. Oma laulaminen on iso osa sitä kuka olen. Joskus tuntuu, että kaikki muu vie niin paljon aikaa, ettei ole aikaa sille asialla, miksi tähän hommaan ryhtyi. Palaan siis tämän kerran blogini alkuun ja kertaan itse, mitä sinne kirjoitin. On hyvä pitää mielessä, kuinka paljon mitäkin haluaa tehdä ja milloin on aika pysähtyä. On hyvä muistaa, että vain tekemällä tulee tehtyä ja muutoksia ei synny jos istuu lentokentällä odottamassa laivaa.
Osaa sanoa ei - uskalla sanoa joo
Tiedättekö mitä! Olen tainnut oppia sanomaan ei ja uskallan myös sanoa joo. EI ei ole negatiivinen sana, eikä JOO tarkoita, ettei uskalla sanoa ei. Ette ehkä ymmärrä kuinka suuria juttuja nämä on ovat minulle. Pitää uskaltaa kuunntella sisintään ja toimia sen mukaan. Ystäväni laittoi minulle yhtäkkiä viestin Roomaan. `Ira olen Sinusta todella ylpeä - Sinä et ole enää se ihminen, joka alkaa itkemään kun hänen eteensä tuodaan pizza jota hän ei tilannut, mutta hän pelkää lähettää sen takaisin, koska ei halua loukata pizzakokin tunteita`. Vastasin hänelle - ei minä en enää ole se ihminen!
Laulun Iloa ja Rakkauden Valoa! Ira